"Nähdään huomenna!"

"Voitko olla huomenna?" "Ensi talvena...!" "Menen kesälomalla mökille!" Oletko kuullut nämä lauseet? Tai näiden variaatioita?

Aloin tässä miettimään pari päivää sitten, kun ystäväni kysyi, että voinko olla ensi viikolla, että entä jos huomista ei tule? Entä jos vain ... nukahdan ensi yönä, enkä herää? Miksi ihmiset suunnittelevat tulevaa, kun sitä ei välttämättä ole? Mikseivät ihmiset voi nauttia hetkestä?

Myönnän, että teen itsekin tätä, EIKÄ TÄTÄ PIDÄ LOPETTAA, pitäähän niitä tulevaisuudensuunnitelmia olla, mutta tuli näin btw mieleen. Entä jos jäänkin auton alle? Petänkö lupaukseni, kun en voikaan lähteä elokuviin?

Annan teille pari ohjetta ihmiset: Nauttikaa elämästä, eläkää hetkessä mutta suunnitelkaa tulevaa. Kunnioittakaa vanhempia ihmisiä sekä nuorempia, puolustakaa kiusattuja. Käyttäytykää ihmisiksi, mutta ottakaa myös rennosti. Elämä ei ole elämisen arvoista, jos ei elä täysillä. Muistakaa myös iloinen ja positiivinen mieli, ja iloitkaa pienestä. Koskaan, ei koskaan, voi tietää, mitä huominen tuo tullessaan.