ensimmäisellä tunnilla olin -yllätysyllätys- merkkarilla !
juteltiin vähän että mitä kaikkea kerrotaan äidilleni kun soitetaan sille. sanoin, et jatkuvasta pahasta olosta ja nukkumisvaikeuksista saa kertoa. soiteltiin muttei vastannut, ei tietenkään koska oli töissä.
sit juteltiin tän hetkisestä tilanteestani, mitä kuuluu miten koulussa menee yms. sit puhelin soi. voooihitto, se oli äitini. kuuntelin puhelua jännittyneenä ja merkkari liioitteli asioita. kuulemma miulla menee huonosti koko ajan, EI, SE EI OLE TOTTA. nyt miulla menee NIIIIIN paljon paremmin !
sitten hän kertoi pari asiaa mitä ei olisi saanut (jote hv vaan) ja sit lopettin puhelun. sanoi että äitini oli itkenyt :d hieno homma, sain äitini itkemään/ainakin kyynelehtimään. tätä en todellakaan halunnut. alan entistä vakaammin uskoa, että tämä oli huono idea.
noh, mites eteenpäin ? tänään kun tulin kotia, äitini ei tervehtinyt, ei katsonut miuta kun puhuin ja vastasi parilla sanalla tyyliin "aha" kun sanoin jotain. ehkä hän on pettynyt, kun aina on jankuttanut että hänelle voi kertoa kaiken mutta sit en olekaan kertonut :s no, ei kaikkea tarvitse aina kertoa enkä edes haluaisikaan.
muttamutta, saattoihan se johtua siitäkin, että joko hän 1) keskittyi television katseluun tai 2) haluaa aikaa miettiä. ensi viikon tiistaina klo 13 miulla on viimeinen merkkarikäynti, jolloin laitamme lähetteen hänen kanssaan psykiatriselle. saan itse lukea sen jesjes ! siihen hän ei voi liioitella koska korjaan sen heti :d sen jälkeen jäämme odottelemaan kutsukirjettä ensimmäiseen tapaamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti